Kiire - maailman paras tekosyy!

Oho, onpa menny nopiaa aika!
Mun elämä on nykyään niin kiireistä etten oo kerenny kirjottaa tänne yli kahteen kuukauteen.
Nyt mulla on kuitenki aikaa, vartti ennen kun mun kaverit tulee kylään, kertoa mitä kaikkea oikeen on tapahtunut.

Ihan ekaksi, mulla on taas uus perhe. Asun noin 15 km päässä siitä edellisestä perheestä ja löysinkin tän perheen sen edellisen perheen isän avulla. Tää on tosi hyvä perhe, sekä vanhemmat että lapset on mukavia. Tähän kuuluu kolme lasta: William (7), James (5) ja Lucy (3). Jep, niinkun nimistä voi päätellä, nää on brittejä. Paitsi nuo vanhemmat, Kate ja Ian, ne on eteläafrikkalaisia. Ja sitten täällä asuu myös kaks koiraa. Jenna on ihana, sellanen vanha ja rauhallinen ja se aina tottelee mua. Mutta sitten Gus, se on vasta alle vuoden ikänen ja sitä ei saa millään kuriin. Pahiten sen kanssa menee hermot sillon kun sillä sattuu vahinko sisällä...
Tykkään tästä perheestä ehkä eniten. Mulla on viikonloput ja keskiviikot vapaana ja palkkaki on paras.

Ja ja mitäs muuta. Aika paljon kaikkea on tapahtunut nii en ala luetteleen kaikkea. En mennykkään sinne lomalla sen mun edelllisen perheen kanssa koska alotin tässä perheessä jo ennen sitä lomaa. Sillä mun edellisellä perheellä on nyt uus au pair. Se on yks mukava meksikolainen tyttö. Sen, yhen portugalilaisen, espanjalaisen ja kolumbialaisen kans tehään viikonloppusin kaikkea kivaa, kuten pietään piknikkejä (nyt kun ilma on niin hyvä), käydään elokuvissa ja shoppailemassa ja ollaan jopa suunniteltu reissua Italiaan.

Kävin lomalla Suomessa tuossa huhtikuun puolivälissä (kirjotetaanko se yhteen vai erikseen..?:D) ja oli kyllä tosi kiva viikko. Sitten vietin sellasen miniloman Lyonissa sen mun meksikolaisen kaverin kanssa. Siellä oli sellanen aupairtoimiston järjestämä tapaaminen ja samalla Lyonin oopperan avointenovien päivä. Se ooppera itessään oli aika tylsä paikka mutta oli kiva nähä mun vanhoja kavereita Lyon-ajoilta.

Mutta nyt mun on pakko mennä, mun kaverit on täällä. Aijottaan grillailla täällä mun tykönä koska mun hostperhe on pois koko viikonlopun. =)

Lupaan kirjottaan vähän useammin tästä lähtien..:D

ps. antakaa anteeksi kaikki kirjotusvirheet, ei ollu aikaa oikolukea tätä.

Tasan viis kuukautta takana!

On ollu kaiken näköstä menoa niin en oo kerenny kirjottaan taas pitkään aikaan.
Noh, tähän perheeseen on nyt tullu se seuraava aupair, Xaire. Se on meksikosta ja tosi mukava. Ja sitten tapasin yhen toisenkin au pairin joka asuu täällä, Nadian. Ollaan kokkailtu yhesä, shoppailtu, käyty kahvilla ja kävelyllä ja lauantaina käytiin piknikillä. Paljon kivempaa kun on joku jonka kanssa tehä jottain.
Mulla meniki suunnitelmat uusiksi. Löysin yhen kivan brittiperheen, jossa kolme lasta ja meen sinne ens tiistaina. Kerkesin kyllä jo ostaa lentolipun suomeen ja toivottavasti voin käyttää sen ja tehä pienen loman suomeen. Eli seuraavat päivät mennee siis muuttohommissa.
Täällä on jo ihan kesä. Pari viikkoa ollu semmoset plus 20 astetta. Paikallisten mielestä se on vasta kevät mutta oikeasti, kyllä se on kesä nyt.
Mutta ei mulla oikiastaa muuta, mää kerron ens kerralla jottai kivoja juoruja;D

Lasipurkkimaissit on pahoja!

Ja sitten ihan asiaakin:D
Viime viikko meni tosi nopeaa, mun kaks siskoa ja vanhemmat oli käymässä täällä. Oli tosi kivaa ja käytiin muun muassa keilaamassa!
Aika kauan siitä kun oon viimeksi kirjottanu niin tietenki kauhiasti kaikkea tapahtunut. Mutta mainitaan nyt muutamia juttuja. Kävin luitelemassa. Tykkään luistella mutten ollu tehny sitä varmaan 4 vuoteen niin vähän meinas pelottaa että vieläkö sitä pysyy pystyssä. Pysyin onneksi ja sillonko horjuin niin vika oli tietenkin jäässä:D
Viime viikonloppuna olin kipeänä ja meni kaikki suunnitelmat uusiksi. Tarkotus oli muun muassa testata uutta luottokorttia ja käydä keilaamassa, innostuin siitä ihan tosissaan. Mutta viikonloppu meni siis nukkuessa, olin lauantaina hereillä 2-3 tuntiaa ja la-su välisenä yönä tuli nukuttua 16 tuntia:D Tää koko perhe on ollu kipeänä sillain että kaikki yhen päivän aikana voinu huonosti/oksentanut. Mulle tietenki tuli vaan kaikkein pahiten se tauti, olin ainut jolla oli kuumettakin.
Seuraavaan aiheeseen, ei varmaan kamalasti meikän sairastelut kiinnosta:D
Sain kuulla että tän perheen seuraava au pair tulee 24. tätä kuuta. Eli ens viikon lauantaina. Toisaalta kiva kun ei tarvi yksin olla lasten kanssa mutta toisaalta jään varmaan kaipaamaan omaa rauhaa päivisin.
En oo löytänyt uutta perhettä. Se aupairtoimistotäti löysi yhen, mutta olis pitäny maksaa yli seittemän sataa euroa kolmen kuukauden ranskantunneista! Sanoin että ei mulla sellasia rahoja ole ja mulle toivotettiin hyvää paluumatkaa Suomeen. Sinne mää varmaan suuntaankin, tää Ranska on pikkuhiljaa nähty.
Sitä ennen kuitenkin vielä viikon loma etelä ranskassa tän perheen ja sen uuden au pairin kanssa. Sitä odotellessa!

!!

Koska kaikki kuitenki on Facebookissa, niin tehkääpä samalla mulle palvelus.
Käykää tykkäämässä tästä kuvasta (vain ja ainoastaan tästä kuvasta!:DD) :
http://www.facebook.com/photo.php?fbid=10150584439392282&set=a.10150584416177282.373421.15714052281&type=1&theater

Ihan vaan siksi että Pariisi on paras paikka kuunnella parasta musiikkia!:)
Kiiittooos!
ps. tän viikon sunnuntaihin asti aikaa tykätä! Ei muutako tykkään ja jakkaan!:D

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - tai ainaki niitä vaarallisia tilanteita!

Se tunne kun autoa ajaessa yhtäkkiä huomaat, että siinä suoraan sun edessä parin metrin päässä on ihmisiä.
Olin hakemassa Jeannea koulusta ja kotiin lähtiesä aurinko paisto suoraan mua päin. Eipä paljon auttanu se aurinkolippa, en nähny juuri mitään. Ylitin suojatien, ajoin kolme metriä ja löin jarrun pohjaan. Pysähyin puolen metrin päähän niistä pojista jotka oli päättäny ylittää tien siitä, ei suojatietä pitkin. Muutama kirosana pääsi ja sydän hyppäs kurkkuun mutta onneksi ne ei jääny alle.
Ihmiset, opetelkaa käyttämään suojateitä, tullee muuten niin hirvee sotku.
Mää lähen testaileen uutta kiharrinta, toivottavasti en polta korvia, sormia tai päänahkaa niinkun yleensä.

Viikonloppu Pariisissa!

Olipas vain mahtava viikonloppu!
Oltiin Catherinen vanhempien luona, ne asuu vähän matkan päässä Pariisista. Täältä oli sinne aika pitkä matka ja perjantai menikin autossa istuen. Lauantaina mentiin sitten Ericin ja Jeannen kanssa käymään Pariisissa ja näin kaikki perusnähtävyydet.
Ensin mentiin katsomaan Notre Damen katedraalia. Se oli mun oma ehotus, koska tein siitä lukiossa tutkielman ja olin innokas näkemään sen, muutenki ku kuvista. Siellä oli just jumalanpalvelus menossa. Se on todella iso, vaikka ei kyllä Pariisin isoin, katedraali ja se tunnelma siellä sisällä oli mahtava, kun 50 ihmistä laulo yhtäaikaa ja joka paikassa oli vaan kynttilöitä. Vähän vaikia kuvailla sitä tunnelmaa mutta ihan kylmiäväreitä tuli siellä. Ja vielä vaikiampi oli ottaa kuvia koska siellä ei saanu käyttää salamaa.
Sieltä me mentiin Louvreen. Tai ei me sinne  sisälle menty. Oisin kyllä halunnu mutta Eric ei ollu kovin innostunut ajatuksesta, siellä on aina jumalattomasti ihmisiä. Meen sinne sitten ens kerralla. Ei voi olla kiinnostumatta siitä paikasta Dan Brownin Kadonneen symbolin luettuaan:P
Louvren jälkeen mentiin kattomaan Eiffel-tornia. Olihan se mahtava. Oli sen verran sumusta ettei ihan kokonaan nähty sitä.
Sen jälkeen kohti Champs-Elyseetä. Muutamat kuvat Riemukaaresta ja kohti juna-asemaa. Meillä meni koko päivä ja illalla kotona olinki ilonen ettei menty sinne Louvreen sisälle, oltas varmaa vieläki siellä.
Oli aika surkia ilma, onneksi ei kuitenkaa satanu vettä. Tässä muutama kuva:

Oma suosikki oli kyllä tuo Notre Dame. Miksei suomessa oo tuommosia hienoja vanhoja katedraaleja?!
Sunnuntai istuttiin sitten taas autossa. Ajettiin mm. Dijonin, jep sen sinappikaupungin, läpi. Tuli nähtyä monia paikkoja ja oon sitä mieltä ettei ole yhtään hassumpi paikka tämä Ranska.

Uus alku!

Ensimmäinen viikonloppu takana uudessa perheessä ja nyt vasta aikaa kirjottaa tänne.
Ensiksi muutama juttu tästä perheestä. Tähän kuuluu siis kaks lasta, Alix joka on 2 vuotias ja Jeanne joka on 6. Nuo vanhemmat on molemmat insinöörejä ja isä, Eric, puhuu hyvää englantia mutta äiti, Catherine, ei sitten ihan niin hyvää. Tällä hetkellä täällä on myös toinen au pair, mutta Lenan on tarkotus lähtä parin viikon sisällä, en muista ihan tarkkaa millon. Nuo lapset on mukavampia kun edellisessä perheessä ja muutenkin tykkään enemmän olla täällä. Toki täällä on huonot puolensanki. Nuo vanhemmat on tiukkoja ja ehkä hitusen ylisuojelevia ja sääntöjä on kamalasti.
Tää kaupinki, Gex, on tosi kaunis ja ihan tässä vuorten vieressä. Me asutaan itseasiassa jollain vuorella. Tää on lähellä Sveitsin rajaa ja nuo vanhemmat onki töissä Genevessä.
Välillä musta tuntuu että olin kai mää hullu ku tuollain vaihoin perhettä ja jouvun alottaa kaiken alusta mutta välillä oon tosi tyytyväinen. Eli melkosta vuoristorataa. Ehkä tää tästä helpottuu kun opin tavoille.
Tää viikonloppu oli kiva. Lauantaina käytiin avaamassa mulle pankkitili ja kohta pitäs luottokortti tulla postissa. Täällä ei voi elää ilman luottokorttia, ei voi edes autoa tankata ilman sitä. Sitten mentiin ruoka ostoksille Catherinen kanssa ja olin ihan ihmeissään kun se pyysi mua valitsee ens viikoksi ruokaa itelle. Vaikka täällä on loma lapsilla, Jeanne käy sellasessa paikassa jossa muutkin lapset viettää vapaa-aikaa ja Alix menee kerhoon. Eli oon yksin (tai no nyt siis vielä Lenan kanssa) kotona ja koska ranskalaisilla on tapana syödä lounas 12-13 aikaan, saan tehä itelle sellasta ruokaa kun haluan. Siinä mun edellisessä perheessä en nimittäin saanu tuommosta etuoikeutta, että valitsisin itelle ruokaa, söin aina jotain mitä jääkaapissa oli. Tänään me sitten mentiin Lausanneen, joka on Sveitsissä, niinkun varmaan kaikki tietää (ite en ainakaa tienny:D). Siellä me käytiin Playmobil näyttelyssä ja italialaisessa ranvintolassa syömässä. Söin elämäni parhaan "lingustine bolognese" annoksen. Taino, elämäni ensimmäisen. :D
Nyt alan kirjottaan viestiä sille mun edellisen perheen äidille, sillä on vieläki osa palkoista maksamatta. Argh.

Jos helvetti on olemassa...

...niin tän jälkeen sekin saattaa tuntua ihan lepposalta paikalta! Täällä on siis semmonen sota menossa...
Mää oon päättänyt vaihtaa perhettä. Koska tässä perheessä tästä ei vaan tuu mitään. En tuu ollenkaan toimeen nuitten lasten kanssa. Nuo vanhemmat on lelliny ne ihan pilalle ja ne ei ikinä tottele mua. Ja mun hermothan ei semmosta kestä. Eilen oli sitten tosi huono päivä, keskiviikot on yleensäkin ollu tosi vaikeita, koska ollaan lasten kanssa koko päivä kotona. Keskiviikkosin ei siis oo koulua. M ja CL pelaa kyllä tennistä mutta siinä mennee vaan 3 tuntia ja loput 7 tuntia meidän pitäs sitten leikkiä. No eilen nämä tappeli, ärsytti mua tahalleen ja ei totellu mua ollenkaan. Sain tarpeekseni ja kun C tuli töistä kotiin ilmotin että lähen pois kun ei tästä tule mitään. Sen on tietenkin tosi vaikea ymmärtää mikä sen lapsilla muka on vikana. Okei, voihan se olla joku muu kestäs paremmin niitten joka päivästä kitinää ja tappelua mutta koska minä en kestä nii minä en myöskään tänne jää. Ja kun oltiin aikammen puhuttu ja ei tuntunu viesti menevän perille, sanoa töksäytyn C:lle että "sun lapset tekee mut hulluksi". Ei selvästikkään ois kannattanu sanoa niin suoraan, koska nyt oon ihan epäsuosiossa ja mulle puhutaan vaan sillon kun on pakko. Esim. tänä aamuna mulle ei kerrottu että mun ei tarvi viiä lapsia kouluun ja iltapäivällä tuli viesti että hae lapset koulusta. Mutta ei mua haittaa ollenkaan, mää en täällä enää montaa päivää oo.
Otin yhteyttä aupairtoimistoon ja sieltä etittiin mulle uus perhe. Se on vaan väliaikais ratkasu, koska ne tarvii aupairin vaa kuukaudeksi. Tuo perhe kuulosti ainakin hyvältä, tosin lapset oli vähän nuorempia.
Nyt mun pitää järjestää uudelleen kielitunnit, koska se uus perhe asuu 200 km päässä täältä. Lisäksi joudun (lue "saan") lopettamaan sen teatterikurssin.
Kunhan tää tilanne rauhottuu ja oon onnellisesti uuessa perheessä, nii kerron lisää tuosta mun väliaikaisperheestä ja siitä miten tää koko härdelli meni. Tsemppiä mulle, sitä tuun tartteen.

Lopuksi vielä sellane biisi jonka sanat (ainaki osittain, mun tilanne ei ehkä oo ihan niin vakava kun tää biisi antaa ymmärtää) sopii kyllä tähän mun tilanteeseen:

Pink - Runaway


"These voices trapped inside my head
  Tell me to run before I'm dead!"

Maanantaimeininkiä

Huhhuh, olipa hirveä päivä eilen!
Kaikki alko jo aamulla, nukuin liian pitkään ja tuli vähän kiire. Mun ei pitäny viedä lapsia kouluun, koska joka maanantai ja perjantai mulla on aamulla ranskantunteja. Sinne on sen verran pitkä matka että mun pitää mennä autolla. No kun olin eilen aamulla lähdössä niin en löytäny auton avaimia mistään. Selvis että D oli vahingossa ne mukaan töihin. Onneksi C löysi mulle vara-avaimen. Pääsin Vienneen, se on kaupinki tuossa 15 minuutin ajomatkan päässä, ja se katu jota tavallisesti ajan että pääsen parkkipaikoille oli katkastu. Mulla ei enään oo navigaattoria mukana ja ei ollu mitään ideaa että pääseekö sinne parkkipaikoille toistakin kautta. Löysin onneksi toisenki parkkipaikan mutta jouduin käveleen ja melkein myöhästyin sieltä tunneilta.
Ne tunnit meni hitaasti ja olin ihan puoliunessa. Ennen kotiin paluuta oli tarkotus käydä tankkaamassa auto. Se paikka jossa käyn tankilla toimii niin että ensin tankataan auto ja sitten maksetaan kassalle, joka on siinä automaattien vieressä. No eilen se kassa oli kuitenkin suljettu ja siihen automaattiin pysty maksaan vaan kortilla. Onneksi mun visa electron kelpas siihen.
Kotona mua odotti sitten lappu, jonka C oli aamulla jättäny mulle. Piti siis siivota ja tehä ruokaa. Tää talo on aika iso, mutta onneksi mun pitää siivota vaan alakerrassa. Siinä imurin kans heiluessa äiti soitti mulle. Oon pyytäny sitä ostamaan mulle iPodin ja tuomaan sen tänne hiihtolomalla kun ne on tulossa käymään täällä. Sillä on käyttöoikeudet mun tiliin ja se oli ottamassa rahoja siihen iPodiin, kun se huomas että mun tilillä oli katevaraus 120 e. En tiiä kuinka moni tietää  mikä katevaraus on, mulla ei ainakaan ollu mitään hajua, mutta yritän selittää niin hyvin kuin osaan. Kun kävin siellä tankkaamassa, se automaatti varmisti että mun rahat riittää siihen bensaan jonka tankkaan ja se varas mun tililtä 120 e (se siis tekee sen ennen kun oon tankannu). Koska en kuitenkaan tankannu kun 20 eurolla niin sieltä tililtä ei menny 120 euroa vaan se automaatti muuttaa sen 20 euroon tankkauksen jälkeen. Tai niin ois ainakin pitäny käydä. Jostain syystä se automaatin varaama 120 näky vielä iltapäivällä, ja oikiastaan vieläki, mun tilillä. Soitin pankkiinki ja kysyin että mitä täällä nyt tapahtuu ja sieltä sanottiin että joo, jos ei 21 päivän päästä oo kadonnu se varaus ja rahat tullu takasi käyttöön nii ota uudelleen yhteyttä. Eli 120 e mun rahoista on nyt "jäädytetty".
Siivosin niin kiireellä että en ajatellu ja löin pään kirjahyllyn reunaan, kiva patti päässä.
Puoli viideltä hain lapset koulusta. En oo aiemmin tainu kertoa mutta tässä perheessä on kaks lasta, Mathieu ja Charlotte (tästä lähtien M ja CL). M on 8 vuotta ja CL 5. Ne ei aina oo mitään ihannelapsia ja eilenki ne tappeli koko ajan. Viimisetki hermot meni niiden kanssa. Onneksi C tuli aikasin töistä kotiin ja pääsin nauttiin omasta rauhasta. Olisin tullu tietokoneelle mutta näiden netti ei toiminu.
Kaiken lisäksi mulla oli eilen illalla teatterikurssia, jolla mun pitää käydä koska kielitunnit alko jo ennen ko tulin tänne ja multa jäi ne ensimmäiset väliin niin hyvitän tuolla teatterilla. En yhtään tykkää siitä, se on mulle niin vaikiaa. Näytteleminen on mulle vaikiaa suomeksi ja vielä vaikiampaa ranskaksi. Nyt me ollaan alotettu näytelma jossa esitän englantilaista turistia. Ei kuulostanu alussa pahalta ja olin helpottunukin. Mutta... eilen selvis että oon puolet ajasta päissään ja toisen puolen krapulaisena. Joudun laulamaan jotain idiootti laulua, en osaa yhtään laulaa, ja yritän iskeä jokasta miespuolista henkilöä. Se mun esittämä tyttö, Julia, on kyllä kaikkia muuta ko mitä minä oon.
Ei varmaan oo vaikia arvata mutta heti kun pääsin kotiin, kello oli jotain puoli ykstoista, menin nukkumaan.
Tulipa pitkä tarina mutta pakko oli saada purkautua. Tahon sanoa kiitos niille jotka luki loppuun asti ja anteeksi niille jotka ei selvinny loppuun asti.

Ennen lähtöä & eka päivät

Ensimmäinen askel aupair-vuotta ajatellen on tietenki maan valitseminen ja perheen löytäminen. Netti on kätevä, sieltä löytyy monia sivuja, joille perheet eripuolilta maailmaa on jättäny "halutaan aupair" ilmotuksen ja joille voi itsekin jättää ilmotuksen siitä että haluaa au pairiksi. Toinen vaihtoehto on ettiä joku toimisto/järjestö, joka etsii isäntäperheen. Ite valitsin tuon järjestön kautta menemisen, koska halusin että mahdollisissa ongelmatilanteissa on joku joka auttaa ja koska nuilla järjestöillä on selvät säännöt ja perheet on huolella valittu - ja koska äiti käski:D Kannattaa alottaa se perheen ettiminen hyvissä ajoin. Mulla meni kolme kuukautta hommata kaikki paperit, se järjestö vaati niitä hirveesti: syntymätodistus, koulutodistukset, kyselyjä, suosituskirjeitä, kirje perheelle, lääkärintodistus jne.
Perhe kuitenki löyty ja muutamia kertoja oltiin yhteyksisä Skypen kautta ennen mun lähtöä. Mun perheen äiti ja isä, C ja D, osaa onneksi englantia ja keskusteltiin alussa englanniksi koska mun ranska ei todellakaan ollut niin hyvä että olisin voinu keskustella ilman väärinymmärryksiä. Olin kyllä opiskellut ranskaa koulussa kolme vuotta, olin 8 kuukaudessa unohtanu lähes kaiken. Eli kannattaa pitää kielitaitoa yllä, esim. ylioppilaskirjotusten jälkeenkin! Saatiin kuitenkin tutustuttua vähän toisiimme ja sovittu molemmille sopiva saapumispäivä/-aika.
Mitä lähempänä lähtö oli, sitä enemmän jännitti. Oli kamalan vaikea päättää mitä kaikkea ottaa mukaan. Kaheksan kuukautta on kuiten pitkä aika ja piti ottaa sekä kesä- että talvivaatteet. Suosittelen ottamaan vaan kaiken oleellisen ja punnitsemaan laukun ennen lähtöä, itelle kivat 90 e lisämaksua liikapainosta..
Ensimmäiset päivät perheessä meni totutellen, täällä oli ensinnäkin marraskuussa semmoset ilmat joita meillä on loppukesästä/alkusyksystä, ruoka on aivan erilaista ja sitten tietenkin se kieli. Vaikka saattaa alussa tuntua helpommalta puhua englantia niin kannattaa silti puhua sitä kohdemaan kieltä, mun tapauksessa ranskaa. Ei sitä opi jos ei puhu.
Ensimmäisten päivien aikana kannattaa myös tehä selvät säännöt perheen kanssa: sopikaa palkan maksuista ja työajoista sekä siitä mitä hommia lasten hoidon lisäksi aupairilta vaaditaan. Myös mahdolliset lomat kannattaa sopia.
Sitten ei muuta kun rohkeasti kohti uusia haasteita.
Meikä kiittää ja kuittaa tältä erää, ens kerralla enemmän lähiaikojen tapahtumista!
P.s. Tuli huomattu että koskaan ei voi kysyä liikaa, eli jos on vähänkään epäselvyyksiä vaikkapa sen kans, mitä lapset saa syyä välipalaksi ja mitä ei, niin kysykää.

Alkuhöpinää!

Joo o, eli niinkun blogin otsikosta voi päätellä, tarkotus on kirjotella millasta aupair-elämä täällä Ranskassa on. Piti alottaa tää blogin pitäminen jo ennen kun mun aupair-vuosi alko, mutta kaikessa siinä lähtöhässäkässä se sitten unohtui. Nyt on kuitenkin jo kohta kolme kuukautta takana ja vielä viis kuukautta edessä päin. Ja nuo viis kuukautta aion jakaa teidän kaikkien kanssa.
Joka päivä ei oo tarkotus kirjottaa, mutta pyrin kertoilemaan kaikkia juttuja niin usein kuin mahdollista. Kyselkää ja kommentoikaa toki niin paljon kun haluatte, mielellään vastailen!=)