Maanantaimeininkiä

Huhhuh, olipa hirveä päivä eilen!
Kaikki alko jo aamulla, nukuin liian pitkään ja tuli vähän kiire. Mun ei pitäny viedä lapsia kouluun, koska joka maanantai ja perjantai mulla on aamulla ranskantunteja. Sinne on sen verran pitkä matka että mun pitää mennä autolla. No kun olin eilen aamulla lähdössä niin en löytäny auton avaimia mistään. Selvis että D oli vahingossa ne mukaan töihin. Onneksi C löysi mulle vara-avaimen. Pääsin Vienneen, se on kaupinki tuossa 15 minuutin ajomatkan päässä, ja se katu jota tavallisesti ajan että pääsen parkkipaikoille oli katkastu. Mulla ei enään oo navigaattoria mukana ja ei ollu mitään ideaa että pääseekö sinne parkkipaikoille toistakin kautta. Löysin onneksi toisenki parkkipaikan mutta jouduin käveleen ja melkein myöhästyin sieltä tunneilta.
Ne tunnit meni hitaasti ja olin ihan puoliunessa. Ennen kotiin paluuta oli tarkotus käydä tankkaamassa auto. Se paikka jossa käyn tankilla toimii niin että ensin tankataan auto ja sitten maksetaan kassalle, joka on siinä automaattien vieressä. No eilen se kassa oli kuitenkin suljettu ja siihen automaattiin pysty maksaan vaan kortilla. Onneksi mun visa electron kelpas siihen.
Kotona mua odotti sitten lappu, jonka C oli aamulla jättäny mulle. Piti siis siivota ja tehä ruokaa. Tää talo on aika iso, mutta onneksi mun pitää siivota vaan alakerrassa. Siinä imurin kans heiluessa äiti soitti mulle. Oon pyytäny sitä ostamaan mulle iPodin ja tuomaan sen tänne hiihtolomalla kun ne on tulossa käymään täällä. Sillä on käyttöoikeudet mun tiliin ja se oli ottamassa rahoja siihen iPodiin, kun se huomas että mun tilillä oli katevaraus 120 e. En tiiä kuinka moni tietää  mikä katevaraus on, mulla ei ainakaan ollu mitään hajua, mutta yritän selittää niin hyvin kuin osaan. Kun kävin siellä tankkaamassa, se automaatti varmisti että mun rahat riittää siihen bensaan jonka tankkaan ja se varas mun tililtä 120 e (se siis tekee sen ennen kun oon tankannu). Koska en kuitenkaan tankannu kun 20 eurolla niin sieltä tililtä ei menny 120 euroa vaan se automaatti muuttaa sen 20 euroon tankkauksen jälkeen. Tai niin ois ainakin pitäny käydä. Jostain syystä se automaatin varaama 120 näky vielä iltapäivällä, ja oikiastaan vieläki, mun tilillä. Soitin pankkiinki ja kysyin että mitä täällä nyt tapahtuu ja sieltä sanottiin että joo, jos ei 21 päivän päästä oo kadonnu se varaus ja rahat tullu takasi käyttöön nii ota uudelleen yhteyttä. Eli 120 e mun rahoista on nyt "jäädytetty".
Siivosin niin kiireellä että en ajatellu ja löin pään kirjahyllyn reunaan, kiva patti päässä.
Puoli viideltä hain lapset koulusta. En oo aiemmin tainu kertoa mutta tässä perheessä on kaks lasta, Mathieu ja Charlotte (tästä lähtien M ja CL). M on 8 vuotta ja CL 5. Ne ei aina oo mitään ihannelapsia ja eilenki ne tappeli koko ajan. Viimisetki hermot meni niiden kanssa. Onneksi C tuli aikasin töistä kotiin ja pääsin nauttiin omasta rauhasta. Olisin tullu tietokoneelle mutta näiden netti ei toiminu.
Kaiken lisäksi mulla oli eilen illalla teatterikurssia, jolla mun pitää käydä koska kielitunnit alko jo ennen ko tulin tänne ja multa jäi ne ensimmäiset väliin niin hyvitän tuolla teatterilla. En yhtään tykkää siitä, se on mulle niin vaikiaa. Näytteleminen on mulle vaikiaa suomeksi ja vielä vaikiampaa ranskaksi. Nyt me ollaan alotettu näytelma jossa esitän englantilaista turistia. Ei kuulostanu alussa pahalta ja olin helpottunukin. Mutta... eilen selvis että oon puolet ajasta päissään ja toisen puolen krapulaisena. Joudun laulamaan jotain idiootti laulua, en osaa yhtään laulaa, ja yritän iskeä jokasta miespuolista henkilöä. Se mun esittämä tyttö, Julia, on kyllä kaikkia muuta ko mitä minä oon.
Ei varmaan oo vaikia arvata mutta heti kun pääsin kotiin, kello oli jotain puoli ykstoista, menin nukkumaan.
Tulipa pitkä tarina mutta pakko oli saada purkautua. Tahon sanoa kiitos niille jotka luki loppuun asti ja anteeksi niille jotka ei selvinny loppuun asti.

Ennen lähtöä & eka päivät

Ensimmäinen askel aupair-vuotta ajatellen on tietenki maan valitseminen ja perheen löytäminen. Netti on kätevä, sieltä löytyy monia sivuja, joille perheet eripuolilta maailmaa on jättäny "halutaan aupair" ilmotuksen ja joille voi itsekin jättää ilmotuksen siitä että haluaa au pairiksi. Toinen vaihtoehto on ettiä joku toimisto/järjestö, joka etsii isäntäperheen. Ite valitsin tuon järjestön kautta menemisen, koska halusin että mahdollisissa ongelmatilanteissa on joku joka auttaa ja koska nuilla järjestöillä on selvät säännöt ja perheet on huolella valittu - ja koska äiti käski:D Kannattaa alottaa se perheen ettiminen hyvissä ajoin. Mulla meni kolme kuukautta hommata kaikki paperit, se järjestö vaati niitä hirveesti: syntymätodistus, koulutodistukset, kyselyjä, suosituskirjeitä, kirje perheelle, lääkärintodistus jne.
Perhe kuitenki löyty ja muutamia kertoja oltiin yhteyksisä Skypen kautta ennen mun lähtöä. Mun perheen äiti ja isä, C ja D, osaa onneksi englantia ja keskusteltiin alussa englanniksi koska mun ranska ei todellakaan ollut niin hyvä että olisin voinu keskustella ilman väärinymmärryksiä. Olin kyllä opiskellut ranskaa koulussa kolme vuotta, olin 8 kuukaudessa unohtanu lähes kaiken. Eli kannattaa pitää kielitaitoa yllä, esim. ylioppilaskirjotusten jälkeenkin! Saatiin kuitenkin tutustuttua vähän toisiimme ja sovittu molemmille sopiva saapumispäivä/-aika.
Mitä lähempänä lähtö oli, sitä enemmän jännitti. Oli kamalan vaikea päättää mitä kaikkea ottaa mukaan. Kaheksan kuukautta on kuiten pitkä aika ja piti ottaa sekä kesä- että talvivaatteet. Suosittelen ottamaan vaan kaiken oleellisen ja punnitsemaan laukun ennen lähtöä, itelle kivat 90 e lisämaksua liikapainosta..
Ensimmäiset päivät perheessä meni totutellen, täällä oli ensinnäkin marraskuussa semmoset ilmat joita meillä on loppukesästä/alkusyksystä, ruoka on aivan erilaista ja sitten tietenkin se kieli. Vaikka saattaa alussa tuntua helpommalta puhua englantia niin kannattaa silti puhua sitä kohdemaan kieltä, mun tapauksessa ranskaa. Ei sitä opi jos ei puhu.
Ensimmäisten päivien aikana kannattaa myös tehä selvät säännöt perheen kanssa: sopikaa palkan maksuista ja työajoista sekä siitä mitä hommia lasten hoidon lisäksi aupairilta vaaditaan. Myös mahdolliset lomat kannattaa sopia.
Sitten ei muuta kun rohkeasti kohti uusia haasteita.
Meikä kiittää ja kuittaa tältä erää, ens kerralla enemmän lähiaikojen tapahtumista!
P.s. Tuli huomattu että koskaan ei voi kysyä liikaa, eli jos on vähänkään epäselvyyksiä vaikkapa sen kans, mitä lapset saa syyä välipalaksi ja mitä ei, niin kysykää.

Alkuhöpinää!

Joo o, eli niinkun blogin otsikosta voi päätellä, tarkotus on kirjotella millasta aupair-elämä täällä Ranskassa on. Piti alottaa tää blogin pitäminen jo ennen kun mun aupair-vuosi alko, mutta kaikessa siinä lähtöhässäkässä se sitten unohtui. Nyt on kuitenkin jo kohta kolme kuukautta takana ja vielä viis kuukautta edessä päin. Ja nuo viis kuukautta aion jakaa teidän kaikkien kanssa.
Joka päivä ei oo tarkotus kirjottaa, mutta pyrin kertoilemaan kaikkia juttuja niin usein kuin mahdollista. Kyselkää ja kommentoikaa toki niin paljon kun haluatte, mielellään vastailen!=)